Itäsuomalaisen äitilinjamme H45a muinaiset juuret

Kuvassa on äidinäidinäitini Olga Maria Auvinen, os. Brask. Hän syntyi Rantasalmen Tiemassaarella vuonna 1881 ja kuoli samassa kylässä sotavuonna 1942.

Vaikka Olga on ollut kuolleena jo kohta 80 vuoden ajan, nykyaikaisten tutkimusmenetelmien avulla tiedetään, että hänen solujensa mitokondriot olivat suurella varmuudella tyyppiä H45a. Tämä tulos nimittäin saatiin äskettäin tätini tekemästä geenitestistä. Ihminen perii mitokondrionsa normaalisti aina äidiltään, eli Olgan mitokondriot ovat kopioituneet kaikille hänen lapsilleen, hänen tytärtensä lapsille, tyttärentytärtensä lapsille ja niin edelleen, eli myös tädilleni ja minulle.

Olgan äitilinjaa voidaan seurata jonkin matkaa taaksepäin arkistolähteistä. Hänen äitinsä oli Tiemassaarella syntynyt Hilda Maria Siljander (1855–1921), jonka äiti Loviisa Oksman oli syntynyt vuonna 1831 Leppävirralla talollinen Juhana Oxmanin ja tämän vaimon Anna Tuomaisen (1792–1848) tyttärenä. Juhana Oxman kävi syksyllä 15.10.1847 Kuopiossa allekirjoittamassa kauppakirjan, jolla hän osti Rantasalmen Tiemassaaren kylästä Kuivaharjun ja Lajunniemen tilat kokonaan sekä vielä puolet Pirskalan tilasta [1]. Hän ei kuitenkaan ehtinyt itse muuttaa näille tiluksille ennen kuolemaansa. Tiemassaarelle muuttivat vain orvoiksi jääneet perheen aikuiset lapset, muun muassa Loviisa. 

Juhanan puolison Anna Tuomaisen äiti oli puolestaan koko ikänsä Leppävirralla asunut Anna Soininen (1771–1848), joka kuoli maaliskuussa 1848, pari viikkoa tyttärensä kuoleman jälkeen. Annan äiti Maria Räsätär oli puolestaan syntynyt noin vuonna 1752, ja hän oli leppävirtalainen sotilaan tytär, kun hänet vihittiin Olli Soinisen kanssa vuonna 1771. Maria kuoli 24-vuotiaana perheenäitinä Leppävirran Saamaisten kylässä vuonna 1776, ja hänen jälkeensä tehty perukirja on säilynyt täällä [2].

Marian jälkeen lähteet käyvät sen verran epävarmoiksi, että äitilinjan historiaa on parempi lähteä seuraamaan DNA-testin avulla. FTDNA:ssa tehty testi löysi tädilleni kaikkiaan 32 äitilinjaista geeniserkkua, joiden mitokondriot olivat täsmälleen samanlaiset, ja lisäksi muutamia kymmeniä sellaisia, jotka erosivat meidän sukuhaaramme tyypistä 1–3 mutaation verran. Varsin monet heistä olivat kotoisin meidän sukuhaaramme tavoin Itä-Suomesta.

Antti Järvenpään kesällä 2018 kokoamasta tilastosta [3] käy ilmi, että haploryhmä H45a on Suomessa tosiaankin selvästi itäsuomalaisesti painottunut. Tilastossa tämän ryhmän vanhimmat ilmoitetut esiäidit ovat olleet kotoisin seuraavista maakunnista:

• Pohjois-Karjala 17%

• Keski-Suomi 13%

• Ylä-Savo 13%

• Kainuu 9%

• Savo 9%

• Lappi 9%

• Päijät-Häme 9%

• Karjalan kannas 4%

• Laatokan Karjala 4%

• Pohjois-Pohjanmaa 4%

• Keski-Pohjanmaa 4%

• Varsinais-Suomi 4%

Vaikka aineisto on vielä pieni, siitä käy kuitenkin selvästi ilmi, että äitilinjaiset geeniserkkumme ovat asuneet erityisesti Savossa ja niin sanotun savolaisekspansion tuloalueilla Pohjois-Karjalassa, Keski-Suomessa ja Kainuussa. Voimme arvella, että koko ryhmä polveutuu yhdestä ainosta esiäidistä, joka on joko tullut maahamme tai jossa tämä mutaatio on syntynyt viimeistään savolaisekspansion aikaan 1500–1600-luvuilla. Meidän leppävirtalainen sukuhaaramme sopii tähän kuvioon oikein hyvin.

Mutta mistä ilmansuunnasta tällaisia mitokondrioita soluissaan kantanut esiäiti olisi sitten voinut tulla maahamme? Sen selvittämiseksi pitää tutkailla hetki sitä, mitä ihmiskunnan muinaisuudesta yleensä tiedetään. DNA-tutkimukseen perustuva käsitys ihmiskunnan esihistoriasta on juuri nyt tarkentumassa vauhdilla, kun useita näytteitä muinaisista vainajista on päästy tutkimaan – varsinkin vuodesta 2016 alkaen, kun tekniikka on kehittynyt. Käsitykset ihmiskunnan esihistoriasta ovat muuttuneet perin pohjin aivan äskettäin, ja muuttuvat jatkossa varmasti vielä lisää.

Kaikkien maailman ihmisten äitilinjojen yhteinen esiäiti eli "Mitokondrio-Eeva" eli nykyisen käsityksen mukaan itäisessä Afrikassa noin 120 000 vuotta sitten. Hänen aikanaan ja ennen häntä eli kyllä paljon muitakin naisia, ja meidän solujemme autosomaalikromosomeissa on DNA:ta, jonka osalta kaukaisimmat yhteiset esivanhemmat ovat vielä paljon kauempana. Tähän mennessä ihmiskunnasta löytyneet suorat äitilinjat ovat kuitenkin kaikki tämän Eevan jälkeläisiä [4].

Eevan äitilinjasta muodostui sittemmin useita erilaisia mitokondrioiden haplotyyppejä. Meidän esiäitimme tulivat Afrikasta Euroopan puolelle noin 50 000 vuotta sitten todennäköisesti Lähi-idän kautta, ja kuuluivat silloin haploryhmään N. Siitä kehittyivät myöhemmissä esiäideissämme edelleen ryhmät R ja R0, josta syntyi ryhmä HV ja siitä lopulta ryhmä H. Haplotyyppi H syntyi jo ennen jääkauden laajinta vaihetta noin 25 000–30 000 vuotta sitten, ehkä Balkanilla tai muualla koillisen Välimeren alueella [5].

Jääkauden aikana silloiset eurooppalaiset vetäytyivät refugioihin nykyisten Espanjan, Ranskan, Italian, Balkanin ja Ukrainan alueille, ja levittäytyivät jääkauden jälkeen taas pohjoisemmaksi sitä mukaa, kun se oli mahdollista. Vuosituhansien aikana syntyi yhä uusia väestöjä, jotka taas risteytyivät monin tavoin keskenään.

Lähes kaikki nykyiset eurooppalaiset ovat muodostuneet kolmen eri väestön risteytymänä. Ensin tulivat vanhat kivikauden ja jääkauden eurooppalaiset jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten, sitten noin 8000–7000 vuotta sitten erityisesti Turkin ja Syyrian rajoilta lähteneet uudisasukkaat, jotka toivat tullessaan maanviljelyksen joka puolelle Eurooppaa, ja lopulta Itä-Euroopan aroilta tulleet jamnakulttuuria edustaneet ratsastajat, jotka noin 4000 vuotta sitten levittäytyivät kaikkialle Eurooppaan ja toivat tullessaan hevosen, metalliset työkalut, pyörän ja todennäköisesti myös indoeurooppalaiset kielet. Jamnojen kansainvaelluksen alkuvaiheessa levisi ns. kellopikarikulttuuri, joka on saanut nimensä käyttämästään keramiikasta. Tästä monivaiheisesta eurooppalaisten syntyprosessista on ruotsalainen tiedetoimittaja Karin Bojs kirjoittanut hyvän yleistajuisen esityksen [6].

Melkein kaikki eurooppalaiset voidaan siis muodostaa näistä kolmesta perusväestöstä. Tutkimuksessa, jossa Lazaridis et al. julkaisivat laskelmansa näiden lähtöväestöjen suhteellisista osuuksista nykyisissä eurooppalaisissa kansoissa, taulukoinnin ulkopuolelle jätettiin kuitenkin suomalaiset, venäläiset ja mordvalaiset, koska meihin on sekoittunut näiden kolmen väestön lisäksi myös siperialaista perimää [7]. Tämä koskee myös saamelaisia [8].

Tässä kymmeniä tuhansia vuosia kestäneessä kansainvaellusten myllerryksessä haploryhmä H on ehtinyt jakaantua noin 90 alaryhmään, joista monet ovat jakaantuneet sittemmin edelleen. Yksi näistä alaryhmistä on meidän ryhmämme H45a äitihaplo H45. Mitokondriaalisen DNA:n haploryhmille on laskettu todennäköiset iät, ja ne on julkaistu Beharin et al. julkaiseman artikkelin liitteessä vuonna 2012 [9]. Haplotyypin H45 on arvioitu syntyneen H:sta noin 9079 ± 4137.3 vuotta sitten. Se voi siis tarkoittaa mitä tahansa aikaa 4900 ja 13 200 vuoden väliltä.

Tarkemmin ei tiedetä, missä H45 olisi voinut syntyä, mutta Eupedian yhteenvedossa [5] arvellaan, että haploryhmä olisi ehkä syntynyt jo kivikauden vanhojen eurooppalaisten parissa, koska sitä ja sen alaryhmiä tavataan nykyisin vain Euroopassa. Tähän näyttäisi viittaavan myös ensimmäinen muinaisnäyte, josta haploryhmä H45 on löytynyt. Kyseinen vainaja löytyi pohjoisessa Espanjassa Burgosin kaupungin alueella sijaitsevasta hautakummusta. Tutkimuskohde tunnetaan kirjallisuudessa nimellä Arroyal I [10].

Tiedot tämän ja muiden samasta haudasta löytyneiden vainajien DNA:sta julkistettiin Olalden et al. tutkimuksessa kaksi vuotta sitten [11]. Kyseistä hautakumpua käytettiin ensin myöhäisellä neoliittisella kaudella noin v. 3300–2900 eKr noin 400 vuoden ajan. Sen jälkeen se hylättiin kalkoliittiselle ajalle asti, jolloin siihen tehtiin suuria muutoksia. Tämän jälkeen kumpuun tehtiin useita uusia hautauksia, ja kaikkein nuorimmat niistä liittyivät niin esineistönsä puolesta kuin myös vainajien geenien osalta jo kellopikarikulttuuriin ja todistivat idästä jamnakulttuurin mukana tulleista ihmisistä.

Haploryhmän H45 edustaja löytyi neoliittista kautta nuoremmasta, mutta kuitenkin kellopikarikulttuuria vanhemmasta vainajasta. Kyseessä oli vainaja, joka oli haudattu noin vuosina 2461–2210 eKr. ja jolle annettiin koodinimi I0460 [12]. Tästä sukulaisestamme oli säilynyt vain pääkallo, ja hän kuului samaan ryhmään vainajan I0459 kanssa. Tutkijat havaitsivat näiden vainajien olleen vielä läheistä sukua muinaisille länsieurooppalaisille väestöille, eikä heissä siis havaittu vielä itäisen aroväestön ja kellopikarikulttuurin edustajien geenejä, kuten nuorimmissa samasta haudasta löytyneissä vainajissa [13].

Voimme ehkä varovasti arvella, että tämän sukulaisemme esivanhemmat olivat aikanaan odottaneet jääkauden loppumista ehkäpä juuri Iberian refugiossa eli nykyisten Espanjan ja Ranskan alueilla. Kukaties nämä esiäitimme olivat myös vähintäänkin tietoisia kulttuureista, jotka loivat Lascaux'ssa ja muualla tällä seudulla olevat upeat jääkauden ajan maalaukset.

Haploryhmä H45 on säilynyt nykypäiviin asti. FTDNA:n ylläpitämässä H-tyypin yhteisessä projektissa [14] on tällä hetkellä yksi osallistuja, joka edustaa tyyppiä H45. Hänen esiäitinsä ovat asuneet ainakin 1700-luvulta lähtien juuri Espanjassa. Lisäksi FTDNA:n julkisessa haplopuussa mainitaan viisi juurihaploon H45 kuuluvaa henkilöä, joiden juuret ovat Irlannissa.

Äitihaplosta H45 syntynyt toinen tytärhaplo H45b esiintyy myös erityisesti Irlannissa ja Englannissa, joten se on ehkä syntynytkin juuri siellä. Se on todennäköisesti myös sisarhaploaan vanhempi, arvioiden mukaan 3851.7 ± 3338.7 vuotta. Se, että Espanjan ja Irlannin välillä näkyy geneettinen yhteys, ei ole mitenkään ihmeellistä. Tutkimusten mukaan jo neoliittisen kauden maanviljelijät olivat Iberiassa ja Brittein saarilla geneettisesti hyvin samanlaisia [11], ja myöhemmin myös kellopikarikulttuuri ja pronssikauden kauppa loivat yhteyksiä Iberian ja Brittein saarten välille. Ennen roomalaiskautta kelttiläisiä kieliä puhuttiin sekä Brittein saarilla että Espanjassa.

Kun jonkun H45-ryhmän naisen munasoluntuotannossa tapahtuivat sitten mutaatiot G9039A ja G12192A, syntyi meidän haplotyyppimme, jolle on annettu nimi H45a. Ryhmän H45a iäksi on arvioitu 1510.6 ± 2992.9 vuotta, eli sen matemaattiset keskihajontalukemat yltävät jo pitkälle tulevaisuuden puolelle. Ilmeisesti ryhmän koko on niin pieni, ettei ikää ole päästy vielä määrittämään tämän suuremmalla tarkkuudella.

Tyyppiä H45a tavataan siis nimenomaan Suomessa, joskin Ian Loganin tietokannassa [15] mainitaan yksi tämän haploryhmän edustaja myös Tanskassa. Yhden ihmisen perusteella on ennenaikaista tehdä johtopäätöksiä, mutta mahdollista on, että tyyppiä H45 edustanut esiäitimme olisi kulkeutunut esimerkiksi Irlannin seudulta Tanskan lähistölle, jossa olisi syntynyt mutaatio H45a, joka olisi edelleen kulkeutunut Karjalaan tai muualle Itä-Suomeen, josta se olisi sitten levinnyt edelleen savolaisekspansion mukana.

Toisaalta suomalaisten mt-haploryhmiä kartoittaneet Översti et al. löysivät suomalaisia käsittävästä tutkimusaineistostaan myös yhden tyyppiä H45 edustavan ihmisen [16]. Jälleen on ennenaikaista tehdä päätelmiä yhden ihmisen perusteella, mutta mahdollista voisi siis olla myös se, että juurihaplo H45 olisikin ehtinyt levitä jo tuhansia vuosia sitten eri puolille Eurooppaa, ja mutaatio H45a olisi syntynyt joko Itä-Suomessa tai etelämpänä itämerensuomalaisella alueella, ja sitten myöhemmin joku tätä tyyppiä edustanut nainen olisi vain sattumalta muuttanut pohjoismaiden sisäisen muuttoliikkeen myötä Tanskaan. Översti et al. eivät kuitenkaan liittäneet kumpaakaan ryhmistä H45 tai H45a siihen haploryhmien joukkoon, jota he pitivät erityisesti suomalaisena.

Koska tätini testissä löytyneet osumat olivat kuitenkin lähes kaikki suomalaisia, myös etäisyydellä GD3, on kuitenkin todennäköistä, että esiäitimme ovat asuneet itämerensuomalaisella alueella vähintään 1600 vuotta [17]. Tämä näyttäisi tulevan lähelle Beharin et al. laskemaa haploryhmän mahdollista ikää noin 1500 vuotta, mutta luvuissa on vielä paljon epävarmuutta.

Mahdollisuuksia on edelleen paljon, ja todennäköistä on, että teoriat haploryhmien H45, H45a  ja H45b liikkeistä tarkentuvat vielä aikanaan uusien löytöjen ja tutkimusten myötä. Uusia muinaislöytöjä ja niistä tunnistettuja haploryhmiä päivitetään mm. täällä olevaan karttaan; siitä voi aika ajoin käydä tutkimassa, olisiko sukulaisten hautoja löytynyt jostakin lisää. Keskustelua voi seurata myös FTDNA:n tätä haploryhmää varten perustetussa projektissa [18].

Ainakin omalla kohdallani näyttää siis pitävän paikkansa se usein esitetty periaate, että miehet ovat tulleet Suomeen idästä ja naiset lännestä; isälinjani päähaplotyyppi N on nimittäin syntynyt kymmeniä tuhansia vuosia sitten itäisessä Aasiassa. Isälinjastani kerron tarkemmin täällä.

Viitteet:

[1] Pien-Savon alinen tk, ilmoitusasiat 1848–1850 (KO b 14), Rantasalmi 4.4.1848, §15: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=45162783

[2] Leppävirran seurakunta, perukirjat 1777, Maria Räsätär

[3] http://antti.jarvenpaa.fidisk.fi/sukuhistoria/sukututkimus/suku/historia/mtdna/mtdna0001.html?fbclid=IwAR3jgrJ9zGGybZHivAWbw2Wb2z11-G4y2vjy4_bets9J1GYtnI-qBHso2gY Viitattu 14.2.2019.

[4] Reich, David: Keitä olemme ja miten päädyimme tähän. Muinais-DNA ja ihmisen menneisyyden uusi tiede, suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita 2018, s. 37–41.

[5] Eupedia: Haplogroup H (mtDNA). https://www.eupedia.com/europe/Haplogroup_H_mtDNA.shtml Viitattu 14.2.2019.

[6] Bojs, Karin: Homo Europaeus. Eurooppalaisen ihmisen pitkä historia. Suom. Jänis Louhivuori. Minerva Kustannus Oy, 2016.

[7] Lazaridis et al.: Ancient human genomes suggest three ancestral populations for present-day Europeans. NCBI 18.3.2015.

[8] Lamnidis et al.: Ancient Fennoscandian genomes reveal origin and spread of Siberian ancestry in Europe. Nature Communications 27.11.2018.

[9] Behar et al.: A “Copernican” Reassessment of the Human Mitochondrial DNA Tree from its Root. NCBI 6.4.2012.

[10] El dolmen de Arroyal I: Usos y modificaciones durante el III milenio cal AC. Viitattu 15.2.2019.

[11] Olalde et al.: The Beaker Phenomenon And The Genomic Transformation Of Northwest Europe. Preprint in BioRxiv 9.5.2017.

[12] Olalde et al.: Supplementary Table 2. I0460. Haplogroup H45. Private mutations 93G, 16188T. SNPs against rCRS 93G, 263G, 750G, 1438G, 4769G, 8843C, 8860G, 15326G, 16188T, 16519C.

[13] Olalde et al.: Supplementary Information, s. 5, 68, 75 ja 79.

[14] FamilyTree DNA: The Mitochondrial DNA Haplogroup H & HV Project. Test Results. Viitattu 14.2.2019.

[15] http://www.ianlogan.co.uk/sequences_by_group/h45_genbank_sequences.htm Viitattu 15.2.2019.

[16] Översti et al.: Identification and analysis of mtDNA genomes attributed to Finns reveal long-stagnant demographic trends obscured in the total diversity. Nature 21.7.2017.

[17] Kolme DNA-perustestiä, kurrinsuku.net, viitattu 26.2.2019.

[18] FamilyTree DNA: mt-H45a Project.