lauantai 6. maaliskuuta 2021

Kaksintaistelu Rantasalmella vuonna 1675

Miekka, jonka säilä on tehty todennäköisesti 1600-luvulla ja kahva sen jälkeen. Kansallismuseon historialliset kokoelmat, finna.fi

Oli marraskuun loppu vuonna 1675, ja Rantasalmella pidettiin käräjiä. Käräjärahvas seurasi, kuinka paikalle saapui kaksi aatelismiestä: Putkisalon kartanon herra, vänrikki Herman Harnesksköld ja Kerisalon säterin isäntä, ratsumestari Henrik von Suurman. [1] 1600-luvulla aatelisten valta suomalaisella maaseudulla oli suurimmillaan: suuria maa-alueita oli annettu aatelisille lahjoitusmaina ja läänityksinä, joilta he saivat kerätä verot itselleen. Valtion oma kassa oli kuitenkin uhkaavasti köyhtymässä, minkä takia aatelisille tehdyt lahjoitukset palautettiinkin valtiolle isossa reduktiossa viittä vuotta myöhemmin vuonna 1680.

Nyt elettiin kuitenkin vielä vuotta 1675, ja käräjäpaikalle astellut Herman Harnesksköld oli mies, jolle kymmenet rantasalmelaisisännät joutuivat maksamaan veroa. Hänen kartanonsa Putkisalo oli Rantasalmen vanhin. Juhana Henrikinpoika Kauranen oli saanut sen rälssioikeudet jo vuonna 1622, minkä jälkeen kartano oli periytynyt hänen leskensä Katarina Sofia von Sperlingin kautta Katarinan uudelle aviomiehelle Nils Nilsson Harnesksköldille, jonka poika Herman isännöi nyt Putkisaloa. Ratsumestari Suurman oli hänkin tuttu mies käräjärahvaalle, sillä hänen lahjoitusmaihinsa kuului tiloja Voinsalmella, vaikka suurin osa niistä olikin Joroisten puolella. [2]

Millä tavoin nämä mahtimiehet yleensä käyttäytyivät Rantasalmen käräjillä, ei ole tiedossa. Tällä kertaa suuri joukko ihmisiä oli kuitenkin päässyt seuraamaan, kuinka herrat olivat tulleet käräjäpaikalle valmiiksi päihtyneinä ja alkaneet sitten riidellä käräjähuoneen ulkopuolella toisessa tuvassa niin kiivaasti, että Harnesksköld oli lopulta haastanut Suurmanin kaksintaisteluun. Sitten he olivat menneet käräjäpaikan ulkopuolelle metsään, arviolta noin parin musketinkantaman päähän. Metsässä he olivat sitten miekkailleet keskenään siten, että Harnesksköld oli saanut vasempaan käteensä verinaarmun. [3]

Kruununvouti Hijskou ilmoitti tapahtumista oikeudelle, koska oli epäiltävissä, että aatelismiehet olivat nyt syyllistyneet sekä käräjärauhan rikkomiseen että kaksintaisteluplakaatin vastaiseen toimintaan. "Kaksintaisteluplakaatti" oli Kaarle IX:n holhoojahallituksen vuonna 1662 antama säädös, jossa kaksintaistelut kiellettiin. Niillä oli ollut siihen mennessä aateliston keskuudessa vuosisataiset perinteet, ja satoja miehiä oli kuollut kaksintaisteluissa eri puolilla Eurooppaa. Mutta kuten aina jonkin saavutetun edun kieltämisen jälkeen tapahtuu, tämäkään kulttuuri ei kadonnut välittömästi sen jälkeen, kun siitä tuli laitonta. [4]

Kruununvoudin ilmoituksen jälkeen oikeus otti asian tutkittavakseen. Moni oli nähnyt ja kuullut tapahtumat, mutta seppä Antti Erkinpoika oli valmis astumaan esiin myös todistajana ja vahvistamaan näkemänsä oikeudelle. Seuraavaksi oikeus kuulusteli epäiltyjä. Suurman vakuutti, ettei mitään vahinkoa ollut tapahtunut, ja että he olivat nyt hyviä ystäviä. Harnesksköld puolestaan myönsi miekkailun – mikä oli sinänsä ymmärrettävää, kun hänen vasen kätensä oli haavoittunut – mutta hänkin vakuutti, että he ovat Suurmanin kanssa ystäviä ja hyvässä sovussa, ja hän toivoi, että oikeus voisi antaa tapahtuneen hänelle anteeksi.

Oikeus totesi, että asiassa oli syytä epäillä sekä käräjärauhan rikkomista että kaksintaisteluplakaatin vastaista toimintaa. Kihlakunnanoikeudella ei ollut kuitenkaan valtaa tuomita aatelisia. Heillä oli omien privilegioidensa eli etuoikeuksiensa perusteella oikeus siihen, että heitä koskevat asiat käsiteltiin suoraan hovioikeuksissa. Niinpä tuomari alisti tämänkin asian hovioikeuden ratkaistavaksi.

*************

Harnesksköldin suvun kantaisän Nils Nilssonin alkuperää ei tunneta, mutta hänellä on muutamissa Ruotsin armeijan rullissa lisänimi Svart, mikä tarkoittaa mustaa [5]. Sukunimen Harnesksköld, suomeksi "haarniskakilpi", hän sai käyttöönsä, kun hänet aateloitiin. Nimi tosin kirjoitettiin 1600-luvulla sen ajan tyylin mukaisesti Harneskskiöldh. Suku sai Ruotsin ritarihuoneessa numeron 518. [6]

Nils Harnesksköldin omakätinen allekirjoitus Ruotsin Riksarkivetin kokoelmissa.

Harnesksköldin suvun mieslinja katkesi vuonna 1738, kun Nilsin pojanpoika ja Hermanin poika Herman kuoli lapsettomana. On kuitenkin mahdollista, että suvulla on Suomessa yhä edelleen mieslinjaisia jälkeläisiä – rantasalmelaisessa Kasperin suvussa. Tämä Rantasalmella jo kolmensadan vuoden ajan vaikuttanut suku polveutuu miehestä, jonka nimi oli Casper Caspersson eli Kasper Kasperinpoika. Hän sai vuonna 1707 asuttavakseen vaahersalolaisen autiotilan, jonka sen aiemmat omistajat Lauri ja Olli Asikainen olivat jättäneet köyhyytensä tähden autioksi. [7] Kasper Kasperinpojalla ei ollut sukunimeä, mutta hänen nimensä jäi elämään jälkeläisten sukunimenä.

Asiakirjalähteistä ei ole löytynyt mitään tietoa siitä, kuka tämä Kasper Kasperinpoika oli ja mistä hän oli tullut. Kasperin suvussa on kuitenkin vanhastaan elänyt perimätieto siitä, että suku polveutuisi jonkun aatelismiehen aviottomasta lapsesta. Mahdollinen vaihtoehto Kasper Kasperinpojan isäksi voisi olla kaksintaistelussa haavoittuneen Hermanin veli Casper Harnesksköld, joka aateliskalenterin [6] mukaan kuoli naimattomana ja lapsettomana. Hänen isänsä Nils oli omistanut Vaahersalossa maata jo ennen kuin hän sai vaimonsa kautta haltuunsa Putkisalon kartanon.

Nykyisin tällaista huhua olisi helppoa tutkia ottamalla DNA-näyte sekä Kasperin että Harnesksköldin sukuun kuuluvilta miehiltä ja vertaamalla niitä toisiinsa. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole enää mahdollista, koska Harnesksköldin suvussa ei ole ollut mieslinjaisia jälkeläisiä vuoden 1738 jälkeen. Kasperin sukuun kuuluva Vesa Kasper on kuitenkin teettänyt suvun eri haaroista kolme BigY-testiä, jotka ovat vahvistaneet, että ainakin Kasper Kasperinpojan vuonna 1765 syntynyt jälkeläinen Lauri Laurinpoika Kasper edusti isälinjaista haploryhmää R1b, ja siinä alaryhmää, joka näyttää tulleen Savoon Ruotsista tai Norjasta. Se ei siis ole lainkaan tyypillinen savolaissuku – suurin osa Rantasalmen alueen geneettisistä isälinjoista kun edustaa idän suunnalta tullutta N-ryhmää. Vesa Kasper on julkaissut suvustaan mielenkiintoisen blogitekstin täällä. [8]

Herman ja Casper Harnesksköldin sisar Beata solmi avioliiton esi-isäni kapteeni Conrad von Vegesackin kanssa, [9] jonka epäonnisesta kirkkomatkasta kerron täällä. Beatan kuoltua Conrad meni uusiin naimisiin Ingeborg Langin kanssa, ja heidän tyttärestään Catharinasta polveutuvat Rantasalmen Bagget, joiden suvusta kerron tarkemmin täällä.


Viitteet:

[1] Pien-Savon tuomiokunta, vars. asiat 1671–1682 (KO a 2), Rantasalmen käräjät 26., 27. ja 29.11.1675, s. 80–80v > http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3871920 

[2] Saloheimo, Veijo: Savon historia II:2, Savo suurvallan valjaissa (Jyväskylä 1990), s. 86.

[3] Taistelemista kuvataan tuomiokirjassa sanalla fechtad för hand.

[4] Duell-placat, Kaarle XI:n holhoojahallituksen vuonna 1662 antama säädös, jossa kaksintaistelut kiellettiin. Säädös uudistettiin 1682. Plakaatti on julkaistu osoitteessa > http://www.foxtail.nu/bjorn/a_plakat1662.htm

[5] SE/KrA, Krigskollegium, Militiekontoret, Avlöningshandlingar, SE/KrA/0009/A/G IV b/12 (1653), s. 89 > https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0065719_00102 

[6] Adelsvapen.com / Harnesksköld > https://www.adelsvapen.com/genealogi/Harnesksköld_nr_518 

[7] Pien-Savon tuomiokunta, vars. asiat 1708 (KO a 19), s. 58 > http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24171732 

[8] Kasper, Vesa: Musta sukuni. Savonlinnan seudun sukututkimusyhdistyksen jäsenten blogeja. > http://savonlinnansukututkimus.blogspot.com/2021/02/musta-sukuni_8.html 

[9] Ritarihuoneen sukutauluissa ei tunneta Beatan etunimeä, mutta hänen perintöosuuttaan käsitellään lähteessä Pien-Savon tuomiokunta (KO a 3), Rantasalmen talvikäräjät 1683, s. 54 > http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3873174 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti