Liikenneonnettomuus Rantasalmella vuonna 1895

"Keisit" eli kiesit. Kuva: Kustaa Vilkuna 1931 / Museovirasto, Musketti / finna.fi

Lapsuudessani 1970-luvulla vietin usein kesälomiani mummolassani Voinsalmen kylässä Rantasalmella. Pihasauna lämmitettiin kesäisin joka ilta, ja ukkini Timo Eronen oli kova löylymies. Löylyjen välissä istuttiin aina saunan eteisessä puupinon vieressä ja katseltiin avonaisesta ovesta kesäistä pihamaata. Kerran tällaisena kesäiltana ukki kertoi oman ukkinsa Mikko Erosen kuolemasta, joka oli tapahtunut melkein sata vuotta aiemmin.

Ukki kertoi, että Mikko Eronen oli kuolinpäivänään ollut tulossa toisen miehen kanssa kirkonkylältä Voinsalmelle päin. Kuka tuo toinen mies oli, siitä oli ukin mukaan kaksi teoriaa. Toisen mukaan hän olisi ollut Mikon veli Kalle, toisen mukaan taas ”muuan Pulliainen Repomäestä”. Miehet olivat ehkä olleet jonkin verran humalassa, ja Seppälänsalmen kohdalla alamäessä kärryt olivat kaatuneet, minkä seurauksena Mikko oli lyönyt päänsä kiveen ja kuollut. ”Se oli liikenneonnettomuus”, sanoi ukki.

Vuosia myöhemmin löysin tapauksesta kertoneita uutisia Historiallisen sanomalehtikirjaston avulla, ja kävi ilmi, että ukin kertoma muistitieto piti varsin hyvin paikkansa. Toinen matkalla ollut mies oli nimeltään juuri Pulliainen. Kuopiolainen sanomalehti Uusi Savo kertoi onnettomuudesta torstaina 5. päivänä joulukuuta 1895:

Surkea tapaturma tapahtui wiime kuun 21 p. Rantasalmella. Talollinen Mikko Eronen ja lampuoti Aleksanteri Pulliainen, saman pitäjän Woinsalmen kylästä, läksiwät Rantasalmen kirkolle ja oliwat käyneet Kolkon taipaleella hewosen ja kärrien waihdossa. Kotiin palatessaan oliwat ajaneet kowanlaisesti  (ehkä lienewät kauppojen päälle ottaneet wähän harjakaisia). Loppumatkalla tuli pimeä. Torasalon ja Woinsalmen wälillä eräässä mäessä (Aleksanteri Pulliaisen kertomuksen mukaan) oli kiessien pyörä sattunut menemään kiwen päälle ja Mikko Eronen huiskahtanut päälleen kiween, seurauksella että päähän tuli pari reikää ja kowa weren wuoto sekä mies meni tainnoksiin. Lääkärin tuumatkaan eiwät mitään auttaneet. Tämä tapaus tapahtui klo 6 iltasella ja seuraawana iltana mies kuoli, koko ajan tiedotonna oltuaan Hirwilahden talossa. Wainaja oli nuori mies, wähän yli 33 wuoden wanha, paikkakunnallaan tunnettu ystäwälliseksi ja kaupan kiihkoseksi mieheksi. Wainaja oli 5,000 mkasta henkiwakuutettu, josta on hywä apu jälkeen jääneelle leskelle ja 6 pienelle lapselle.

Sanomalehti Savonlinna siteerasi Uuden Savon artikkelin sellaisenaan joulukuun 10. päivän numerossaan. Tapauksesta oli kertonut lyhyesti myös sanomalehti Mikkeli jo joulukuun 4. päivänä. Tämä lehti palasi aiheeseen vielä seuraavassa numerossaan, koska halusi kertoa, millaista etua vainajan leskellä ja lapsilla oli nyt Mikon ottamasta henkivakuutuksesta. Lehden mukaan Mikolla oli ollut vakuutuksensa vakuutusyhtiö Kalevassa, ja hän oli ehtinyt maksaa vasta kolme vuosimaksua.

Kaikkein ensimmäisenä tapauksesta uutisoi kuitenkin mikkeliläinen sanomalehti Saimaa, joka kertoi tapauksesta lyhyesti tiistaina joulukuun 3. päivänä, eli vain 12 päivää itse tapaturman jälkeen. Samassa lehdessä puhuttiin myös talven tulosta; todettiin, että ”talvi lienee wihdoinkin asettunut pysywäiseksi”, sillä suuremmatkin vedet lehden ilmestymisseudulla olivat vetäytyneet jäähän edellisenä keskiviikkona.

Rantasalmen seurakunnan haudattujen kirjan mukaan Mikko oli kuollessaan 33 vuoden, 3 kuukauden ja 3 päivän ikäinen. Hautajaiset järjestettiin keskiviikkona joulukuun 4. päivänä. Mikon ja hänen vaimonsa Emman haudalla oleva rautaristi on edelleen olemassa Rantasalmen kirkkomaalla sankarihautausmaan läheisyydessä. Samassa haudassa lepäävät myös Mikon ja Emman tytär Olga ja tämän lapsena kuollut tytär Maija Leena.

Mikko ja Emma asuivat onnettomuuden aikaan perheineen Voinsalmen kylässä nykyisellä Ristolan tilalla. Sinne he olivat tulleet vuonna 1892 Rantasalosta Parkun rusthollista, jonka Mikko oli puolestaan ostanut 22-vuotiaana nuorukaisena vuonna 1884, samaan aikaan kun oli muuttanut Kangaslammilta Rantasalmelle ja avioitunut voinsalmelaisen Emma Baggen kanssa. Kukaties Mikon maine kaupan kiihkoisena miehenä oli peräisin ainakin näistä talokaupoista.

Lehtijutun mukaan Mikko kuoli Hirvilahden tilalla. Hirvilahti oli kuulunut noihin aikoihin asti Gabriel Baggen perikunnalle, johon Mikko itsekin kuului, koska Gabriel oli ollut hänen appensa. Henkikirjan mukaan perikunta oli kuitenkin juuri noihin aikoihin myynyt Hirvilahden ulkopuolisille ostajille. Gabrielista eli "Voisalamin Pakista" kerrotaan tarkemmin täällä.

Mikon kuoleman jälkeen tehty perukirja on säilynyt Kansallisarkiston Mikkelin toimipisteessä [1]. Sen mukaan Mikon omistama tila (1/9 Voinsalmi 6:sta) arvioitiin yhteensä 1800 markan arvoiseksi. Summa osoittaa havainnollisesti, miten suuri merkitys 5000 markan henkivakuutuskorvauksella oli. Tilan ja henkivakuutuksen lisäksi pesän omaisuus muodostui irtaimistosta ja saamisista – eli niistä lainoista, joita Mikko oli antanut muille isännille. Pankkitoiminta oli tuon ajan Suomessa vielä melko kehittymätöntä, joten ihmiset lainasivat rahaa toinen toisiltaan. Yhteen laskettuina kuolinpesän varat käsittivät 9500 markkaa, josta siis noin puolet muodostui henkivakuutuksesta.

Irtaimistoluettelossa mainitaan muun muassa kaikki Mikon omistamat vaatteet: turkki, sarkapaltto, kolme pientä nuttua, kahdet housut ja liivit, kaksi paria sukkia, kengät, kymmenen paitaa ja kymmenet alushousut.

Perukirjassa luetellaan myös Mikon omistamat kärryt, joita oli yhteensä neljät. ”Turun kärryjen” arvo oli 50 markkaa ja ”käässien” arvo 8 markkaa, lisäksi Mikolla oli kahdet työkärrit, joista toiset olivat kolmen ja toiset neljän markan arvoiset. Ehkäpä juuri nämä kahdeksan markan käässit olivat ne, jotka oli tuona kohtalokkaana päivänä käyty Kolkontaipaleella vaihtamassa.

Viitteet:

[1] Kansallisarkisto Mikkeli, Rantasalmen tuomiokunta, Luettelo Rantasalmen ja Kangaslammin kihlakunnanoikeuteen vuosina 1892–1896 jätetyistä perukirjoista, Mikko Eronen.