Nykyisin Enonkosken kuntaan kuuluva Ihamaniemen kylä kuului ennen Enonkosken perustamista Heinäveteen ja ennen Heinäveden perustamista Rantasalmen pitäjään. Rantasalmen ensimmäisen pitäjänkartan teki jo 1640-luvulla Anders Streng, joka merkitsi karttaansa Ihamaniemen vain pallona Sompasaaren ja Hyväsalon viereen ilman maastonmuotoja. Kerron Strengin kartoitustyöstä tarkemmin täällä.
Rantasalmi kartoitettiin ensimmäisen kerran tarkemmin vuosina 1745–1752, ja tuolloin laadittua useamman metrin levyistä karttaa säilytetään Tukholmassa Ruotsin valtionarkistossa. Kävin kerran Tukholmassa käydessäni ottamassa siitä muutamia lähikuvia. Karttaan on merkitty kaksi ihamaniemeläistä taloa. Läntisempi niistä on yllä näkyvä Ihamaniemen rustholli, joka tunnetaan nykyisin nimellä Asikkala, itäisempi on puolestaan Suurmäen sotilasvirkatalo eli Puustelli.
Ihamaniemen rustholli eli vanha Ihamaniemi n:o 1 oli olemassa jo 1600-luvulla, ja sen haltijana oli vuoden 1664 maantarkastuksessa Pekka Antinpoika Koikkalainen. Koikkalaisen kuoleman seurauksena talo kirjattiin autioluetteloon vuonna 1680, mikä tarkoitti kuitenkin vain veronmaksukyvyttömyyttä, sillä Koikkalaisen leski Malin Matintytär Natutar asui vielä tilalla. Rantasalmen Asikkalan kylässä asunut rusthollari Mikko Mikonpoika Asikainen sai sitten tämän kruununtilan tilan haltuunsa Leislahdessa 4.5.1681 allekirjoitetulla ja kuninkaallisen komission nimissä tehdyllä päätöksellä.
Natutar koetti kuitenkin vedota sukulunastusoikeuteensa, eikä olisi päästänyt Asikaista viljelemään tilaa. Asiaa käsiteltiin Rantasalmen seuraavissa kesäkäräjissä, jolloin todettiin, että tila kuului jo Asikaiselle eikä Natuttarella ollut mahdollisuuksia jatkossakaan vastata tilan velvoitteista, mutta oikeudessa sovittiin kuitenkin kolmen vuoden määräajasta, jona aikana Malin saisi vielä osittain käyttää tilan peltoja ja kaskimaita.
Tämän päätöksen jälkeen Asikaisten vanha rantasalmelainen perintötila Asikkala 12 ja tämä uusi omistus Ihamaniemi 1 luettiin käytännössä yhdeksi tilaksi, ja tästä kokonaisuudesta muodostettiin 1800-luvun isojaossa jakokunta Ihamaniemi n:o 10.
Asikaiset asuivat kuitenkin itse Rantasalmella aina 1760-luvulle asti, ja tätä Ihamaniemen tilaa viljelivät lampuodit, mm. 1750-luvulla Perttu Lyytikäinen perheineen. Siksi tila on kuvattu kartassa vain Asikkalan kylän omistuksina, Asikala By ägor. Varsinainen talo oli nykyisen Asikkalan kohdalla, ja osapuilleen nykyisellä Savonlahden paikalla oli torppa. Karttaan on merkitty myös tilan pihapiirin kautta kulkenut vintter väg till Randas. eli talvitie Rantasalmelle, joka kulki Törisevänlammen yli edelleen Joutenvedelle.
Osa Asikaisten sukua muutti asumaan Ihamaniemeen 1760-luvulla, ja he toivat sitten perinteisen talonnimensä Asikkala tullessaan. Tilaa on kutsuttu myös Hovinpaikaksi.
Ihamaniemen perinnepiirin vuonna 1990 julkaisema mielenkiintoinen kyläkirja Ihamaniemi – isiemme maata kertoo sivullaan 82, että vanhasta rantasalmelaistalosta Parkunmäki 1 muodostettiin ratsuväkirykmentin Ala-Savon komppanian kornetin virkatalo eli sotilaspuustelli 1780-luvulla. Tilalla on kuitenkin ollut jokin sotilasvirkatalon asema jo ennen tätä, sillä se on kuvattu jo tässä 1750-luvun kartassa nimellä Soldat Hemman. Varsinaisen tilan pohjoispuolella oli kaksi torppaa.
Suurmäen sotilasvirkatalon arkistoja on tallessa Kansallisarkiston Mikkelin toimipisteessä.
Karttaan merkityn nimen Kosunen merkitystä en ole tutkinut. Tilalla Parkumäki 1 asui kyllä ainakin vuoden 1751 henkikirjoituksessa Kososten sukua, mutta he saattoivat asua myös Rantasalmen Parkumäessä. Pohjoissavolaiset Kosuset ja sääminkiläis-kerimäkeläiset Kososet ovat kyllä periaatteessa kaksi eri sukua, mutta Jens Nilsson on havainnut, että sääminkiläisen Kososen nimi saattoi Leppävirralle muuton jälkeen hyvinkin muuttua Kosuseksi.
Aivan Puustellin viereen on merkitty Ruotsin ja Venäjän välinen valtionraja. Tämä Turun rauhan raja kulki seudulla vuosina 1743–1809, mutta sen tarkka sijainti ei ollut aivan selvä. Kartanpiirtäjät eivät myöskään jaksaneet kartoittaa näitä seutuja niin tarkasti kuin Rantasalmen tiiviimmin asutettuja rintamaita, sillä Ihamaniemi on kartassa huomattavasti todellista laihempi ja suorempi, eikä sisäjärviä ole kartoitettu ollenkaan:
Karttaan on kuitenkin merkitty tietoja seudun maaperästä, sillä Ihamaniemen päällä kulkee pitkä teksti, jossa lukee Ihama Salo: kivistä maata, jossa kasvaa mäntyä, kuusta, koivua, haapaa ja leppää.
Rantasalmesta ja Heinävedestä laadittiin myöhemmin 1700-luvun lopulla perusteellisempi kartta, johon merkittiin näkyviin etenkin Heinäveden osalta myös maanomistusten rajoja. Tätä karttaa ei ole päivätty, mutta se on kuitenkin laadittu ennen isojakoa ja Haminan rauhaa. Kansallisarkisto on julkaissut tämän kartan netissä, ja se kulkee nimellä Geographisk Charta öfwer Randasalmi Sokn samt Heynäwesi Capell i Nedre Safwolaf Härad och Cuopio Län.
Ihamaniemeen on tässä kartassa merkitty edelleen samat kaksi tilaa, Ihamaniemi ja Suurmäki, mutta torppia on rakennettu lisää.
Kartasta erottuu nyt hyvin Asikaisten omistama Ihamaniemen rusthollin alue, jonka sisälle on piirretty Hankajärvi, Kyyjärvi ja Matolampi. Kartan tarkkuus on siis parantunut, joskin Hankajärven ylempi lahti on vielä liian lyhyt.
Valtakunnanrajan sijainti näyttää tässä kartassa hiukan erilaiselta kuin vanhemmassa kartassa, mutta rajan sijainti oli monimutkainen kysymys myös siksi, että lähes kaikki nykyisten Heinäveden, Enonkosken ja Savonrannan alueet muodostuivat aikanaan rantasalmelaisten, sääminkiläisten ja kerimäkeläisten tilojen takamaista. Turun rauhan raja sattui monessakin tapauksessa kulkemaan maatilan ja sen omien kaukopalstojen välistä. Siksi Kuoppasaloon on tässä kartassa kirjoitettu Ryska Ägor eli venäläisten omistuksia, mikä ei siis tarkoittanut sitä, että sen omistajat olisivat olleet etnisiä venäläisiä, vaan sitä, että niiden suomalaiset omistajat olivat tulleet vuoden 1743 rauhassa Venäjän alamaisiksi. Asia käy ilmi myös Suurmäen pohjoispuolelle kuvatusta maaomistuksesta, jonka teksti kuuluu suomeksi Säämingin pitäjän venäläiseen osaan kuuluvan Haukiniemen tilan omistuksia. Sekä Sääminki että Rantasalmi olivat siis osittain Ruotsissa ja osittain Venäjällä.
Ihamaniemi – isiemme maata -kirjassa kuvataankin (s. 59), miten esimerkiksi Haukiniemen Loikkaset muuttivat näille vanhoille erämailleen asumaan vuonna 1818, jolloin valtionrajasta ei ollut enää vaivaa, kun koko Suomi oli liitetty Venäjän keisarikuntaan.
1800-luvun alkupuolella toimitetussa isojaossa Ihamaniemen maat erotettiin rantasalmelaisista ja sääminkiläisistä kantatiloistaan ja muodostettiin itsenäisiksi tiloiksi. Jo ennen isojakoa ja isojaon yhteydessä kylään muodostui useita uusia talonpaikkoja. Asikaisten ja Koikkalaisten suvun leviämistä mm. Hankamäelle, Salonahoon, Härkkiin, Kyymäelle, Savonlahteen ja Pöllästen Asikkalaan olen kuvannut vuonna 2003 julkaistussa kirjassani Ihamaniemen Asikaiset. Sukua ollaan lisäämässä myös nettisukupuu Geniin.
Isojaossa itsenäistyivät myös niemen kärjessä olevat maat, jotka tässä kartassa on kuvattu rantasalmelaisten Ahvensalmi 7:n ja Ahvensalmi 12:n takamaina. Näille maille muutti 1800-luvulla Ahvensalmi 7:stä Pesosten sukua, joka perusti maille Pekkolan, Hepomäen ja Törisevän uudistilat. Osa näistäkin maista päätyi myöhemmin jakokuntaan Ihamaniemi 10, samalla kun Pesosten maata jatkettiin etelämmäksi, mikä johtui isojaon alkuvaiheessa toimitetusta tilusten järjestelyistä.
Ihamaniemen rustholli eli vanha Ihamaniemi n:o 1 oli olemassa jo 1600-luvulla, ja sen haltijana oli vuoden 1664 maantarkastuksessa Pekka Antinpoika Koikkalainen. Koikkalaisen kuoleman seurauksena talo kirjattiin autioluetteloon vuonna 1680, mikä tarkoitti kuitenkin vain veronmaksukyvyttömyyttä, sillä Koikkalaisen leski Malin Matintytär Natutar asui vielä tilalla. Rantasalmen Asikkalan kylässä asunut rusthollari Mikko Mikonpoika Asikainen sai sitten tämän kruununtilan tilan haltuunsa Leislahdessa 4.5.1681 allekirjoitetulla ja kuninkaallisen komission nimissä tehdyllä päätöksellä.
Natutar koetti kuitenkin vedota sukulunastusoikeuteensa, eikä olisi päästänyt Asikaista viljelemään tilaa. Asiaa käsiteltiin Rantasalmen seuraavissa kesäkäräjissä, jolloin todettiin, että tila kuului jo Asikaiselle eikä Natuttarella ollut mahdollisuuksia jatkossakaan vastata tilan velvoitteista, mutta oikeudessa sovittiin kuitenkin kolmen vuoden määräajasta, jona aikana Malin saisi vielä osittain käyttää tilan peltoja ja kaskimaita.
Tämän päätöksen jälkeen Asikaisten vanha rantasalmelainen perintötila Asikkala 12 ja tämä uusi omistus Ihamaniemi 1 luettiin käytännössä yhdeksi tilaksi, ja tästä kokonaisuudesta muodostettiin 1800-luvun isojaossa jakokunta Ihamaniemi n:o 10.
Asikaiset asuivat kuitenkin itse Rantasalmella aina 1760-luvulle asti, ja tätä Ihamaniemen tilaa viljelivät lampuodit, mm. 1750-luvulla Perttu Lyytikäinen perheineen. Siksi tila on kuvattu kartassa vain Asikkalan kylän omistuksina, Asikala By ägor. Varsinainen talo oli nykyisen Asikkalan kohdalla, ja osapuilleen nykyisellä Savonlahden paikalla oli torppa. Karttaan on merkitty myös tilan pihapiirin kautta kulkenut vintter väg till Randas. eli talvitie Rantasalmelle, joka kulki Törisevänlammen yli edelleen Joutenvedelle.
Osa Asikaisten sukua muutti asumaan Ihamaniemeen 1760-luvulla, ja he toivat sitten perinteisen talonnimensä Asikkala tullessaan. Tilaa on kutsuttu myös Hovinpaikaksi.
Ihamaniemen perinnepiirin vuonna 1990 julkaisema mielenkiintoinen kyläkirja Ihamaniemi – isiemme maata kertoo sivullaan 82, että vanhasta rantasalmelaistalosta Parkunmäki 1 muodostettiin ratsuväkirykmentin Ala-Savon komppanian kornetin virkatalo eli sotilaspuustelli 1780-luvulla. Tilalla on kuitenkin ollut jokin sotilasvirkatalon asema jo ennen tätä, sillä se on kuvattu jo tässä 1750-luvun kartassa nimellä Soldat Hemman. Varsinaisen tilan pohjoispuolella oli kaksi torppaa.
Suurmäen sotilasvirkatalon arkistoja on tallessa Kansallisarkiston Mikkelin toimipisteessä.
Karttaan merkityn nimen Kosunen merkitystä en ole tutkinut. Tilalla Parkumäki 1 asui kyllä ainakin vuoden 1751 henkikirjoituksessa Kososten sukua, mutta he saattoivat asua myös Rantasalmen Parkumäessä. Pohjoissavolaiset Kosuset ja sääminkiläis-kerimäkeläiset Kososet ovat kyllä periaatteessa kaksi eri sukua, mutta Jens Nilsson on havainnut, että sääminkiläisen Kososen nimi saattoi Leppävirralle muuton jälkeen hyvinkin muuttua Kosuseksi.
Aivan Puustellin viereen on merkitty Ruotsin ja Venäjän välinen valtionraja. Tämä Turun rauhan raja kulki seudulla vuosina 1743–1809, mutta sen tarkka sijainti ei ollut aivan selvä. Kartanpiirtäjät eivät myöskään jaksaneet kartoittaa näitä seutuja niin tarkasti kuin Rantasalmen tiiviimmin asutettuja rintamaita, sillä Ihamaniemi on kartassa huomattavasti todellista laihempi ja suorempi, eikä sisäjärviä ole kartoitettu ollenkaan:
Karttaan on kuitenkin merkitty tietoja seudun maaperästä, sillä Ihamaniemen päällä kulkee pitkä teksti, jossa lukee Ihama Salo: kivistä maata, jossa kasvaa mäntyä, kuusta, koivua, haapaa ja leppää.
Rantasalmesta ja Heinävedestä laadittiin myöhemmin 1700-luvun lopulla perusteellisempi kartta, johon merkittiin näkyviin etenkin Heinäveden osalta myös maanomistusten rajoja. Tätä karttaa ei ole päivätty, mutta se on kuitenkin laadittu ennen isojakoa ja Haminan rauhaa. Kansallisarkisto on julkaissut tämän kartan netissä, ja se kulkee nimellä Geographisk Charta öfwer Randasalmi Sokn samt Heynäwesi Capell i Nedre Safwolaf Härad och Cuopio Län.
Ihamaniemeen on tässä kartassa merkitty edelleen samat kaksi tilaa, Ihamaniemi ja Suurmäki, mutta torppia on rakennettu lisää.
Kartasta erottuu nyt hyvin Asikaisten omistama Ihamaniemen rusthollin alue, jonka sisälle on piirretty Hankajärvi, Kyyjärvi ja Matolampi. Kartan tarkkuus on siis parantunut, joskin Hankajärven ylempi lahti on vielä liian lyhyt.
Valtakunnanrajan sijainti näyttää tässä kartassa hiukan erilaiselta kuin vanhemmassa kartassa, mutta rajan sijainti oli monimutkainen kysymys myös siksi, että lähes kaikki nykyisten Heinäveden, Enonkosken ja Savonrannan alueet muodostuivat aikanaan rantasalmelaisten, sääminkiläisten ja kerimäkeläisten tilojen takamaista. Turun rauhan raja sattui monessakin tapauksessa kulkemaan maatilan ja sen omien kaukopalstojen välistä. Siksi Kuoppasaloon on tässä kartassa kirjoitettu Ryska Ägor eli venäläisten omistuksia, mikä ei siis tarkoittanut sitä, että sen omistajat olisivat olleet etnisiä venäläisiä, vaan sitä, että niiden suomalaiset omistajat olivat tulleet vuoden 1743 rauhassa Venäjän alamaisiksi. Asia käy ilmi myös Suurmäen pohjoispuolelle kuvatusta maaomistuksesta, jonka teksti kuuluu suomeksi Säämingin pitäjän venäläiseen osaan kuuluvan Haukiniemen tilan omistuksia. Sekä Sääminki että Rantasalmi olivat siis osittain Ruotsissa ja osittain Venäjällä.
Ihamaniemi – isiemme maata -kirjassa kuvataankin (s. 59), miten esimerkiksi Haukiniemen Loikkaset muuttivat näille vanhoille erämailleen asumaan vuonna 1818, jolloin valtionrajasta ei ollut enää vaivaa, kun koko Suomi oli liitetty Venäjän keisarikuntaan.
1800-luvun alkupuolella toimitetussa isojaossa Ihamaniemen maat erotettiin rantasalmelaisista ja sääminkiläisistä kantatiloistaan ja muodostettiin itsenäisiksi tiloiksi. Jo ennen isojakoa ja isojaon yhteydessä kylään muodostui useita uusia talonpaikkoja. Asikaisten ja Koikkalaisten suvun leviämistä mm. Hankamäelle, Salonahoon, Härkkiin, Kyymäelle, Savonlahteen ja Pöllästen Asikkalaan olen kuvannut vuonna 2003 julkaistussa kirjassani Ihamaniemen Asikaiset. Sukua ollaan lisäämässä myös nettisukupuu Geniin.
Isojaossa itsenäistyivät myös niemen kärjessä olevat maat, jotka tässä kartassa on kuvattu rantasalmelaisten Ahvensalmi 7:n ja Ahvensalmi 12:n takamaina. Näille maille muutti 1800-luvulla Ahvensalmi 7:stä Pesosten sukua, joka perusti maille Pekkolan, Hepomäen ja Törisevän uudistilat. Osa näistäkin maista päätyi myöhemmin jakokuntaan Ihamaniemi 10, samalla kun Pesosten maata jatkettiin etelämmäksi, mikä johtui isojaon alkuvaiheessa toimitetusta tilusten järjestelyistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti