Timo Alanen ja Kotimaisten kielten keskus ovat tehneet aikanaan kulttuuriteon ja palveluksen sukututkimukselle julkaisemalla 1500–1600-lukujen savolaisia maantarkastusluetteloita puhtaaksikirjoitettuina [1]. Paitsi että nämä lähteet tarjoavat ikkunan tämän aikakauden henkilön- ja paikannimistöön, ne ovat välttämättömiä lähteitä savolaisten sukujen ja maatilojen alkuperän etsijälle.
Ennen kuin näitä lähteitä tai niiden puhtaaksikirjoituksia käyttää sukututkimukseen, on kuitenkin syytä opiskella julkaisujen johdannot ja selvittää itselleen, milloin eri luettelot on kirjoitettu ja miten ne suhtautuvat toisiinsa. Kannattaa lukea myös Kauko Pirisen vuonna 1983 julkaisema lähdekriittinen artikkeli Savon vanhin verollepanomaakirja [2].
********
Tilahistorian tutkiminen on Savossa läntistä Suomea vaikeampaa siksi, että entisajan savolaiset viljelivät viljansa pääosin kaskeamalla. Kun kaskimaiden käyttö muuttui jatkuvasti, maaverotus perustui arvioon siitä, paljonko yhden tai muutaman talollisen muodostaman arviokunnan omistamilta kaskimailta oli mahdollista saada tuottoa kaskiviljelyn avulla. Maiden koon ja luonteen perusteella arviokunnalle annettiin veronahkaluku. Se viittasi nimenä vanhaan tapaan maksaa verot turkiksina. Kun veronmaksu alkoi tapahtua pääasiassa viljana ja muina maatalouden tuotteina, nimitys muuttui veromarkkaluvuksi.
Varhaisin tunnettu savolainen lähde, johon arviokuntia ja niiden omistamia maakappaleita on luetteloitu, on Olavinlinnassa säilytetty "linnan maakirja" eli niin kutsuttu vuoden 1561 verollepanomaakirja. Nimitys on vakiintunut tällaiseksi vanhan arkistonimen mukaan, vaikka verollepano todellisuudessa valmistuikin Juvalla ja Säämingissä ilmeisesti vasta vuonna 1562 ja Rantasalmella vuonna 1563. Alkuperäinen kirja on kadonnut 1600-luvulla, ja sen tietoja on säilynyt vain myöhemmin laadituissa kopioissa.
Savossa elettiin vielä 1500-luvulla vilkkaan uudisasutuksen aikaa. Tiiviimmin asutusta eteläisestä Savosta muutti talonpoikia muun muassa Pohjois-Savoon. Kruunu piti asumattomia alueita valtion omaisuutena, ja antoi niitä tilusryhminä eli anekkeina talonpoikien viljeltäväksi. Dokumentoitu anekkien myöntäminen keskittyy neljän Savonlinnan linnanvoudin käskynhaltijakausiin vuosina 1542–1575. Anekeista ja muista omistussuhteiden muutoksista tehtiin lisämerkintöjä linnan maakirjaan.
Kun lisäyksiä alkoi kertyä ja kirja kului käytössä, siitä alettiin tehdä kopioita. Kopioiden tekeminen liittyi myös ajankohtaisiin maantarkastustoimiin. Esimerkiksi niin sanotun Kupiaisen maakirjan (KA 6345b) laatiminen näyttää liittyneen syksyllä 1588 pidettyyn autiotutkintaan [3]. Siitä ovat säilyneet Suur-Säämingin ja Suur-Rantasalmen osuudet, joiden kopiointi on tehty vuosina 1588 ja 1589. Lorentz Röösin 1640-luvulla laatimien maakirjakarttojen alussa on puolestaan säilynyt vuoden 1561 verollepanomaakirjan kopio Suur-Säämingin osalta.
 |
| Henrik Kupiainen vahvistaa vuonna 1580 Paavo Paavonpoika Kärsä-Laitiselle "vanhan maakirjan mukaan" kuuluneet maat. Knuut Knuutinpoika puolestaan vahvistaa Leppävirran käräjillä vuonna 1644, että Kupiaisen antama todistus on silloin kopioitu oikein vanhasta originaalista, joka oli "rikkinäinen, mutta luettava". [4] |
Lopulta 1660-luvulla oltiin tilanteessa, jossa verolukuja piti kohtuullistaa kattavasti ja koko Savon maanomistusolot piti tarkastaa perusteellisesti uudelleen. Vuoden 1664 maantarkastuksessa tilat tutkittiin jälleen useamman tilan ryppäinä, mutta niitä ei enää kutsuttu arviokunniksi, vaan jakokunniksi (partie). Tämän tarkastuksen yhteydessä sadan vuoden takaisesta eli vuoden 1561 verollepanomaakirjasta laadittiin jälleen uusi versio, todennäköisesti kopion kopio (KA 6331a). Se on kattavin tunnetuista kopioista ja käsittää kaikki Savon pitäjät, mutta siinäkin on puutteita.
Vuoden 1561 arviokunnat numeroitiin kopioon 6331a juoksevalla numeroinnilla. Samaan aikaan laadittuun vuoden 1664 maantarkastuskirjaan (KA 8646) tehtiin sarake, johon merkittiin, mihin arviokuntaan kunkin jakokunnan maakappaleet kuuluivat vuoden 1561 kirjassa – eli siis sen kopiossa 6331a – jos ne olivat siellä. Tässä vaiheessa anekki-sanaa käytettiin jo kuvaamaan koko vanhaa arviokuntaa.
********
Rantasalmen tilojen ja sukujen tutkija on siitä hyvässä asemassa, että hänellä on käytettävissään kaksi eri-ikäistä kopiota vuoden 1561 verollepanomaakirjasta: Kupiaisen maakirja (6345b) vuodelta 1589 ja maantarkastuksen yhteydessä tehty kopio (6331a) vuodelta 1664. Kauko Pirinen on laatinut näiden kopioiden rakenteellisista eroista taulukon niteen 6331a alkuun [5].
Vanhemmassa eli vuoden 1589 kopiossa kuvataan esimerkiksi seuraava Asikaisten suvun omistama 7 veronahan arviokunta Rantasalmen pitäjän Putkisalmen neljänneskunnan viidennessä eli Rantasalon kylän mukaan nimetyssä kymmenkunnassa [6]:
Arviokunnan osakkaat ovat Olli, Jöns, To[ma]s, p[er]r, Martti ja M[a]tt[i] Mi[chi]l[inpoi]ca Asikainen. Heidän maanomistuksinaan mainitaan Staffanan aho, Hijsi mäen aho, Sijuän maann aho, pitke kangas, Timoi aho, kijnsen aho, Rawan salmen kangas, kataija selke, kuren nemi, kiffui Nemi, Be[gieradh] aff G[östaff] F[inche] Ratimon Laxi, Kurki Lahen sijffw, tolckahan Laxi ja Musta Laxi.
Arviokunnan ensimmäiset 10 maakappaletta ovat sen vanhoja omistuksia. Niiden jälkeen on lueteltu Kustaa Fincken myöntämään anekkiin sisältyneet maat. Fincke oli linnanpäällikkönä vuosina 1547–1561, joten tämä anekki on todennäköisesti ollut mukana jo verollepanomaakirjan vanhimmassa versiossa. Finckeen viitataan nimikirjaimilla GF, hänen seuraajaansa Eerik Arvidinpoika Stålarmiin (1561–1566) kirjaimilla EA ja anekkikauden viimeiseen linnanpäällikköön Yrjänä Maununpoikaan (1567–1575) kirjaimilla JM. Varhaisimmat tunnetut anekit olivat jo Fincken edeltäjän Klemetti Kirjurin (1542–1547) myöntämiä. Häneen viitataan nimikirjaimilla C:t [7].
Timo Alanen on tulkinnut maantarkastuskirjojen puhtaaksikirjoituksissaan nimikirjainten GF viittaavan aina Kustaa Fincken poikaan Gödik Finckeen, joka oli Savonlinnan linnanpäällikkönä 1582–1599 [8]. Tämä on kuitenkin väärinkäsitys. Kauko Pirinen on osoittanut, kuinka verollepanomaakirjojen kopioihin merkittyjen anekkien myöntäminen keskittyi neljän linnanpäällikön kausiin vuosina 1542–1575, ja kuinka niistä ehdoton valtaosa (4/5) oli juuri Kustaa Fincken myöntämiä. Myös merkintöjen kronologia tukee tätä. Niissä arviokunnissa, joihin on kirjattu anekkeja sekä linnanpäälliköiltä GF että EA, edelliset ovat aina ensimmäisenä [9].
Vuoden 1561 verollepanomaakirjan nuoremmassa kopiossa eli vuonna 1664 laaditussa niteessä 6331a tätä arviokuntaa kuvataan numerolla 1388 [10].
Vanhemmassa eli vuoden 1589 kopiossa kuvataan esimerkiksi seuraava Asikaisten suvun omistama 7 veronahan arviokunta Rantasalmen pitäjän Putkisalmen neljänneskunnan viidennessä eli Rantasalon kylän mukaan nimetyssä kymmenkunnassa [6]:
Arviokunnan osakkaat ovat Olli, Jöns, To[ma]s, p[er]r, Martti ja M[a]tt[i] Mi[chi]l[inpoi]ca Asikainen. Heidän maanomistuksinaan mainitaan Staffanan aho, Hijsi mäen aho, Sijuän maann aho, pitke kangas, Timoi aho, kijnsen aho, Rawan salmen kangas, kataija selke, kuren nemi, kiffui Nemi, Be[gieradh] aff G[östaff] F[inche] Ratimon Laxi, Kurki Lahen sijffw, tolckahan Laxi ja Musta Laxi.
Arviokunnan ensimmäiset 10 maakappaletta ovat sen vanhoja omistuksia. Niiden jälkeen on lueteltu Kustaa Fincken myöntämään anekkiin sisältyneet maat. Fincke oli linnanpäällikkönä vuosina 1547–1561, joten tämä anekki on todennäköisesti ollut mukana jo verollepanomaakirjan vanhimmassa versiossa. Finckeen viitataan nimikirjaimilla GF, hänen seuraajaansa Eerik Arvidinpoika Stålarmiin (1561–1566) kirjaimilla EA ja anekkikauden viimeiseen linnanpäällikköön Yrjänä Maununpoikaan (1567–1575) kirjaimilla JM. Varhaisimmat tunnetut anekit olivat jo Fincken edeltäjän Klemetti Kirjurin (1542–1547) myöntämiä. Häneen viitataan nimikirjaimilla C:t [7].
Timo Alanen on tulkinnut maantarkastuskirjojen puhtaaksikirjoituksissaan nimikirjainten GF viittaavan aina Kustaa Fincken poikaan Gödik Finckeen, joka oli Savonlinnan linnanpäällikkönä 1582–1599 [8]. Tämä on kuitenkin väärinkäsitys. Kauko Pirinen on osoittanut, kuinka verollepanomaakirjojen kopioihin merkittyjen anekkien myöntäminen keskittyi neljän linnanpäällikön kausiin vuosina 1542–1575, ja kuinka niistä ehdoton valtaosa (4/5) oli juuri Kustaa Fincken myöntämiä. Myös merkintöjen kronologia tukee tätä. Niissä arviokunnissa, joihin on kirjattu anekkeja sekä linnanpäälliköiltä GF että EA, edelliset ovat aina ensimmäisenä [9].
Vuoden 1561 verollepanomaakirjan nuoremmassa kopiossa eli vuonna 1664 laaditussa niteessä 6331a tätä arviokuntaa kuvataan numerolla 1388 [10].
Tässä kopiossa arviokunnan osakkaiden nimet on kirjoitettu muodossa Oluff, Jöns, Thomas, Peer, Mårthen, Matz Michelsson Asikainen. Nimet ovat siis samat kuin vanhemmassakin kopiossa, mutta ne on nyt kaikki käännetty ruotsiksi. Kupiaisen maakirjassa ja muissakin Savon 1500-luvun lähteissä käytettiin vielä jonkin verran suomenkielisiä nimimuotoja, mutta 1600-luvulla etunimet kirjoitettiin yleensä vain valtakunnan virallisella kielellä.
Arviokunnan maaomistuksina luetellaan Staphanan aho, Hijsimäenaho, Syffwän man aho, Pitkä kangas, Tijmon aho, Kijrsten aho, Rönänn salmen kangas, Kataja selkä, Kuren Niemi, Kiwinemj, B[egieradt] aff G[östaff] F[incke] Ratimonlaxj, Curkj lahen siffw, Taakahanlax ja Mustelax.
Näille maakappaleille on selvät vastineensa vuoden 1589 kopiossa, mutta kirjoitusasuissa on eroja. Esimerkiksi Rawan salmen kangas ja Rönänn salmen kangas on kirjoitettu niin eri tavoin, että toinen lienee jossakin vaiheessa väärin kopioitu, vaikka Ravansalmi ja Ryönänsalmi eivät merkityksensä puolesta ehkä olisikaan kaukana toisistaan.
Kauko Pirinen piti verollepanomaakirjan vanhempaa kopiota 6345b yleisellä tasolla luotettavampana. Hän katsoi, että sitä pitäisi käyttää nuorempien kopioiden sijasta aina kun mahdollista, ja piti sitä päälähteenä, kun tutkitaan suomen kielen kirjoittamista savolaiselta murrepohjalta 1500-luvulla [11].
Kopiot eroavat toisistaan myös hallinnollisten alueiden osalta. Neljänneskunta on toisessa kopiossa Putkilahti ja toisessa Putkisalmi, mutta ne tarkoittavat kuitenkin samaa aluetta. Sen sijaan neljänneskuntaan sisältyvä kymmenkunta on määritelty eri tavoin. Kopiossa 6345b tämä arviokunta on sijoitettu neljänneskunnan viidenteen eli Rantasalon kylän mukaan nimettyyn kymmenkuntaan, kopiossa 6331a puolestaan kolmanteen eli Vaahersalon kylän mukaan nimettyyn kymmenkuntaan.
Asuivatko Asikaiset sitten Rantasalossa vai Vaahersalossa? Asiakirjojen laajempi vertailu osoittaa, että eivät välttämättä kummassakaan. 1500-luvun savolaisissa voudintileissä käytetyt kymmenkunnat eivät olleet kyliä, vaan hallinnollisia yksiköitä, joissa oli usein taloja monesta eri kylästä. Niitä saatettiin kutsua jonkin kymmenkunnan alueella olleen kylän mukaan, mutta ne saatettiin muodostaa eri vuosina hyvinkin eri tavoin.
Kun tämän arviokunnan omistukset selvitettiin vuoden 1664 maantarkastuksessa, savolaisissa läänintileissä oli jo siirrytty käyttämään kyläjakoa [12]. Vanhan arviokunnan 1388 omistukset käsiteltiin jakokunnassa 1246, johon kuului usean eri kylän taloja. Vanhalla Sydänmaanahon palstalla asuivat silloin [Mikko] Mikonpoika Asikainen ja Juho Paavonpoika Lyytikäinen, joiden talot luettiin Asikkalan kylään kuuluviksi [13]. On siis mahdollista, että arviokunnan 1388 Asikaiset asuivat jo 1500-luvulla Asikkalassa. Kymmenkuntien nimissä käytetyt Rantasalo ja Vaahersalo viittaavat kuitenkin samaan suuntaan, ne kun ovat molemmat Asikkalan naapurikyliä.
Kopiot eroavat toisistaan myös hallinnollisten alueiden osalta. Neljänneskunta on toisessa kopiossa Putkilahti ja toisessa Putkisalmi, mutta ne tarkoittavat kuitenkin samaa aluetta. Sen sijaan neljänneskuntaan sisältyvä kymmenkunta on määritelty eri tavoin. Kopiossa 6345b tämä arviokunta on sijoitettu neljänneskunnan viidenteen eli Rantasalon kylän mukaan nimettyyn kymmenkuntaan, kopiossa 6331a puolestaan kolmanteen eli Vaahersalon kylän mukaan nimettyyn kymmenkuntaan.
Asuivatko Asikaiset sitten Rantasalossa vai Vaahersalossa? Asiakirjojen laajempi vertailu osoittaa, että eivät välttämättä kummassakaan. 1500-luvun savolaisissa voudintileissä käytetyt kymmenkunnat eivät olleet kyliä, vaan hallinnollisia yksiköitä, joissa oli usein taloja monesta eri kylästä. Niitä saatettiin kutsua jonkin kymmenkunnan alueella olleen kylän mukaan, mutta ne saatettiin muodostaa eri vuosina hyvinkin eri tavoin.
Kun tämän arviokunnan omistukset selvitettiin vuoden 1664 maantarkastuksessa, savolaisissa läänintileissä oli jo siirrytty käyttämään kyläjakoa [12]. Vanhan arviokunnan 1388 omistukset käsiteltiin jakokunnassa 1246, johon kuului usean eri kylän taloja. Vanhalla Sydänmaanahon palstalla asuivat silloin [Mikko] Mikonpoika Asikainen ja Juho Paavonpoika Lyytikäinen, joiden talot luettiin Asikkalan kylään kuuluviksi [13]. On siis mahdollista, että arviokunnan 1388 Asikaiset asuivat jo 1500-luvulla Asikkalassa. Kymmenkuntien nimissä käytetyt Rantasalo ja Vaahersalo viittaavat kuitenkin samaan suuntaan, ne kun ovat molemmat Asikkalan naapurikyliä.
********
Savon vanhimmat maantarkastuskirjat tarjoavat paljon mahdollisuuksia sukujen ja talojen alkuperän selvittäjälle. Niiden tutkiminen edellyttää kuitenkin malttia, lähdekritiikkiä ja eri lähteiden vertailua. Tutkijan on myös hyväksyttävä se, että 1500-luvun todelliset asuinpaikat jäävät Savossa usein epävarmoiksi [14].
Koska maantarkastuskirjojen tutkimisen tueksi tarvitaan muita saman aikakauden voudin- ja läänintilejä, tutkija joutuu perehtymään voudintilien yleiseen luonteeseen ja varsinkin maakirjojen erilaiseen luotettavuuteen verrattuna esimerkiksi 1500-luvun kymmenysluetteloihin ja 1600-luvun henkikirjoihin. Tästä aihepiiristä kannattaa edelleen lukea Pentti Renvallin jo 1940-luvulla laatima esitys [15].
Jos 1500-luvun puolivälin käsialat herättävät kysymyksiä, voudintileistä löytyviä nimiä kannattaa verrata Aulikki Ylösen vuosina 1972–1984 kokoamaan Savon asiakirjanimet -kokoelmaan, jossa nimet ovat lähdeviitteineen aakkosjärjestyksessä [16].
Koska maantarkastuskirjojen tutkimisen tueksi tarvitaan muita saman aikakauden voudin- ja läänintilejä, tutkija joutuu perehtymään voudintilien yleiseen luonteeseen ja varsinkin maakirjojen erilaiseen luotettavuuteen verrattuna esimerkiksi 1500-luvun kymmenysluetteloihin ja 1600-luvun henkikirjoihin. Tästä aihepiiristä kannattaa edelleen lukea Pentti Renvallin jo 1940-luvulla laatima esitys [15].
Jos 1500-luvun puolivälin käsialat herättävät kysymyksiä, voudintileistä löytyviä nimiä kannattaa verrata Aulikki Ylösen vuosina 1972–1984 kokoamaan Savon asiakirjanimet -kokoelmaan, jossa nimet ovat lähdeviitteineen aakkosjärjestyksessä [16].
[2] Pirinen, Kauko: Savon vanhin verollepanomaakirja. Lähdekriittinen selvitys. Julkaisussa Arkisto, Arkistoyhdistyksen julkaisuja 1 (Helsinki 1983), ss. 15–38.
[3] Pirinen, Kauko: Savon vanhin verollepanomaakirja, s. 16.
[4] KA 6331a:292.
[5] KA 6331a, liitetaulukko.
[6] KA 6345b:45v.
[7] Pirinen, Kauko: Savon vanhin verollepanomaakirja, s. 25; Pirinen, Kauko: Savon historia II:1, Savolainen kylä ja talo, Anekit asutuspolitiikan välineenä.
[8] Adelsvapen, Fincke.
[9] Lyhenteen tulkitsee Göstaff Finckeksi myös Soininen, Arvo M.: Pohjois-Savon asuttaminen keski- ja uuden ajan vaihteessa (1961), s. 23. – Väärinkäsitys on voinut syntyä siitä, että niteen 6331a lopussa (6331a:277) on myös myöhäinen luettelo arviokunnista Venäjältä saadulla rajamaalla. Nämä anekit on myönnetty vasta vuonna 1598 Gödik Fincken aikana.
[10] KA 6331a:204. Arviokuntien numerointi on sama myös Ruotsin valtionarkistossa säilytettävässä versiossa Längd öfver jord i Safvolax, jonka Kotus on julkaissut puhtaaksikirjoitettuna nimellä Pien-Savon pohjoisosan maantarkastusluettelo.
[11] Pirinen, Kauko: Savon vanhin verollepanomaakirja, s. 37.
[12] Kyläjaon käyttöön ottamisesta ks. artikkelini Savon vanhimmat eli 1640-luvun pitäjänkartat.
[13] KA 8646, jakokunta 1246.
[14] Arvo M. Soininen on päätellyt pohjoissavolaisia 1500-luvun asuinpaikkoja teoksessaan Pohjois-Savon asuttaminen keski- ja uuden ajan vaihteessa (1961) vertaamalla maantarkastuskirjoja ja muuta tiliaineistoa toisiinsa mm. päättelemällä, että vuoden 1561 luettelossa ensimmäisenä mainittu maakappale tarkoittaisi asuinpaikkaa. Kauko Pirinen on kuitenkin kritisoinut tätä ja katsonut, ettei tämä periaate voi pitää ainakaan aina paikkaansa. Ks. Pirinen, Kauko: Savon historia II:1 (1982), s. 105.
[15] Renvall, Pentti: Voutikuntatilien tililuonteen merkitys. Teoksessa Historiantutkimuksen työmenetelmät (s. 172–184), Turku 1947.
[16] Kotimaisten kielten keskus: Savon asiakirjanimet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti